Satelliittilähetysten vastaanotto

Näillä satelliittisivuilla on perustietoa satelliittilähetysten vastaanotosta ja satelliittilautasen suuntaamisesta. Ohjeet on pyritty pitämään mahdollisimman käytännönläheisinä. Tavallista satelliittikanavien virittäjää kiinnostaa vain saada kanavat näkymään. Tiedettä ja tekniikkaa on esitelty vain sen verran kuin on apua kokonaisuuden hahmottamiseen ja kanavien virittämiseen .

Mitä tarvitset:


Satelliitit

Kaikki viestintäsatelliitit sijaitsevat päivätasaajan yläpuolella 36000 kilometrin korkeudella, niin sanotulla geostationäärisellä radalla. Juuri tällä korkeudella satelliitti "pysyy paikallaan" eli eivät sinkoudu avaruuteen, eivätkä putoa alas maahan. Satelliitit kiertävät maata maan pyörimisnopeudella. Yksittäinen satelliitti siis on aina samassa paikassa taivaalla maasta katsottuna. Voisi siis ajatella, että pitkin päiväntasaajaa on 36 tkm kilometriä korkeita mastoja, joiden päässä satelliitit sijaitsevat.
Eri satelliitit ovat maasta katsottuna eri suunnassa ja eri korkeudella rippuen niiden sijainnista päivätasaajalla. Meistä katsottuna suoraan etelässä olevat satelliitit ovat kaikkein korkeimmalla ja siitä itää ja länteen satelliitit "laskevat". Ei esimerkiksi ole mahdollista ottaa vastaan Japaniin tai Australiaan lähettävien satelliittien signaaleja vastaan, koska nämä satelliitit sijaitsevat meistä nähden horisontin takana. Lisäksi lähetyssignaalia suunnataan tietylle alueelle, jolloin muodostuu ikään kuin keila. Yhdessä satelliitissa on yleensä useita keiloja ja eri keiloissa voi olla eri lähetyssisältöä, riippuen siitä maantieteellisestä alueesta, johon lähetys suunnataan. Tästä seuraa käytännössä se, että jotkut kanavat näkyvät samasta satelliitista hyvin (ovat Pohjois Eurooppaan suunnatussa keilassa) ja jotkut  huonosti tai ei ollenkaan (ovat esimerkiksi vain Itä-Euroopan keilassa).


Laitteiston hankinta

Satelliittiantenni eli lautanen on kovera peili, joka kerää satelliitin lähettämän signaalin ja ohjaa sen peilin polttopisteessä olevaan mikropäähän. Toisin sanoen lautanen suunnataan siten, että mikropää sijaitsee halutun satelliittilähetyksen polttopisteessä. Etelä-Suomessa riittää yleensä noin 60cm peili, Itä- ja Pohjois-Suomessa 80 cm peili on sopiva. Hintaerot eri kokoisten peilien välillä ovat melko pieniä, kannattaa hankkia mieluummin vähän isompi kuin liian pieni peili. Suuremmasta peilistä on hyötyä silloin kun asennetaan useita mikropäitä eli niin sanottu sivusyöttö. Isolla peilillä saat paremman signaalin myös sellaisesta keilasta, joka on suunnattu meistä kauas. Kotikäyttöön tarkoitettu satelliittiantenni maksaa 30 eurosta ylöspäin.

Mikroaaltopää (LNB) on taajuusmuunnin joka muuntaa signaalin virittimelle sopivaksi. Mikropää sijoitetaan lautasantennin eli peilin polttopisteeseen. Mikropään aiheuttamaa kohinaa (kohinaluku) kuvataan desibeli arvolla, tyypillisesti ilmoitetut arvot ovat välillä 0,2bd - 0,8db. Mitä pienempi arvo sen parempi. Arvot ovat yleensä niin hyviä, ettei pienellä kohinaluvun erolla ole juuri merkitystä. Mikropäässä voi olla liittimet usealle virittimelle (dual LNB). Mikropäiden (single LNB) hinnat ovat 10 eurosta ylöspäin, monoblock kaksoispäät ovat halvimmillaan 30 euron tuntumassa.

Satelliittiviritin muuntaa signaalin televisiovastaanottimen ymmärtämään muotoon. Viritin liitetään vastaanottimeen yleensä scart kaapelilla.  Viritin on tavallinen digiviritini, joka on niin sanottua "S" tyyppiä (DVB-S).  Kaapelilähetyksiä otetaan vastaan DVB-C virittimellä ja maanpäällisiä "terrestrial" lähetyksiä DVB-T virittimellä. On olemassa myös niin kutsuttuja combo boxeja joissa on sisäänrakennettuna sekä satelliitti- että maanpäällinen viritin (T/S). Mikäli haluaa katsella myös maksukanavia kannattaa varmistaa, että laitteessa on paikka satelliittikortille eli kortinlukija, esimerkiksi Conax. Viritin on tarvittavista laitteista kallein noin 80 eurosta ylöspäin. Kiintolevytallentimella varustetut virittimet maksavat 400 eurosta ylöspäin.

Lisäksi tarvitaan F-kaapeli mikropään ja satelliittivirittimen väliin. Kanavien virittämiseen jonkinlainen satelliitin etsintämittari on ehdottomasti tarpeen. Halvin ratkaisu on reilu kympin maksava "satelliittipiippari". Piippari (kuten muutkin kentänvoimakkuusmittarit) kytketään mikropään ja virittimen väliin ja siksi tarvitset myös ylimääräisen F kaapelin.

Kokonaisuudessaan satelliittilähetyksien katsemiseen tarvittavan laitteiston saa halvimmillaan noin 150 eurolla. Maksutelevisioyhtiöillä kuten Viasat ja Canal+ on usein houkuttelevia tarjouksia, jossa sitoutumalla määräajaksi jonkin kanavapaketin tilaajaksi saa laitteiston kaupan päälle ja joskus jopa asennuksen. Jakson jälkeen voi päättää haluaako jatkaa maksukanavien katsomista vai suuntaako lautasen kohti sellaista satelliittia, joka tarjoaa ilmaiskanavia.

Aloitus

Asenna lautasantenni tukevaan paikkaan, ota perussuunnaksi etelä. Kytke mikropää lautaseen ja kytke F-kaapeli mikropään ja virittimen väliin.

Suuntaaminen

Tarkista haluamasi satelliitin suunta esimerkiksi Lyngsat sivuilta. Perussuuntaukseen käytä kompassia tai ota suunta auringon mukaan. Käytä signaalin tunnistamiseen kentänvoimakkuusmittaria, satelliittipiipparia tai virittimen omaa signaalivoimakkuus näyttöä. Virittimen mittareissa on usein inhottava usean sekunnin viive.
Oikean suunnan ja korkeuden voi laskea kun tiedetään halutun satelliitin paikka radalla. Se on eksaktia geometriaa parhaimmillaan. Tarkoilla alkuarvoilla ja  laskutoimituksilla  päästään tarkkaan lopputulokseen. Jos esimerkiksi satelliitti ilmoitetaan olevan 13 astetta E  (itään), se tarkoittaa että satelliitti sijaitsee pituuspiirillä 13 asteen päässä nolla meridiaanista itään. Kun tiedetään oma sijainti, niin silloin voidaan laskea satelliitin tarkka suunta. Vaikeus tulee vasta käytännössä, kun kompassista on vaikea saada tarkkaa suuntaa ja vielä vaikeampaa on suunnata mikropää haluttuun suuntaan.
Auringon mukaan suunnattaessa lasketaan ensin missä suunnassa satelliitti on ja sitten selvitetään mihin kellonaikaan aurinko on siinä samassa suunnassa. Sitten vain tuotetaan varjo seipäällä tai vastaavalla kohti satelliittilautasta. Kun aurinko on satelliitin suunnassa, käännetään  mikropään varsi varjon suuntaan. Näin suuntaaminen onnistuu vain aurinkoisella ilmalla.
Suuntaaminen pitäisi onnistua ihan vain haarukoimalla, jos käytössä on joku kentänvoimakkuusmittari. Halvin on ns satelliittipiippari ja sen toimii reaaliajassa eli siinä ei ole viivettä ja satelliittia voi etsiä "korvakuulolla" tuijottamatta samalla mitään mittaria. Suunnataan lautanen aluksi etelään ja noin 20 asteen korotuskulmassa (lautasessa on yleensä asteikko). Kun ensimmäinen satelliitti löytyy, selvitä onko etsimäsi satelliitti löytyneen itä vai länsi puolella. Itä on lautasen vasemmalla puolella kun katsotaan lautasen takaa. (Jos näin ei ole niin silloin lautanen osoittaa kohti pohjoista ja sieltä ei takuulla löydy yhtään satelliittia)

Maksukanavat

Jos haluat katsella maksullisia kanavia tarvitset maksukortin ja niitä lukevan virittimen. Piraattikortit ja salakatselu ovat siirtymässä historiaan lähetysten digitalisoituessa ja salausmenetelmien kehittyessä. Korttien salaus on erittäin vahva ja toimii yleensä niin että tietyllä kortilla voi katsella vain niitä ohjelmia, jota kyseiselle kortille on tilattu. Maksutelevisioyhtiö ohjaa ja päivittää korttia satelliittisignaalin kautta.

Puita edessä?

Taivaalla olevan satelliitin ja lautasen välissä ei saisi olla mitään esteitä. Johtuen pohjoisista olosuhteista, meillä Suomessa on lautanen suunnattava melko alas, jolloin edessä on voi olla puita tai oksia. Jos signaalia ei tule ollenkaan tai se on huono niin seuraavia keinoja voi yrittää:

Vastaanotto useista lähteistä

Yhdellä mikropäällä voit ottaa lähetyksiä vastaan vain yhdestä satelliitistä, tai tarkemmin sanottuna yhdestä positiosta. Yhdessä positiossa voi olla monta satelliittia. Ne ovat niin lähekkäin, että näkyvät maahan yhtenä pisteenä. Jos haluat ottaa lähetyksiä vastaan useasta lähteestä samalla lautasantennilla, tarvitset sivusyötön, jolloin voidaan liittää useita mikropäitä ja DiseqC kytkimen, jolla usean mikropään signaalit yhdistetään. Halvinta ja helpointa on hankkia ns monoblock, jossa on kaksi mikropäätä yhdessä vierekkäin ja sisäänrakennettu DiseqC kytkin. Mikropäät ovat mallista riippuen valmiiksi sopivalla esimerkiksi 6 asteen välillä toisistaan (Astra+Hotbird, Thor+Sirius).

Tarjonta

Hotbird ja Astra tarjoavat runsaasti (satoja) ilmaisia kanavia (FTA, free-to-air) . Maksukanavat löytyvät lähinnä Thor (Canal digital) ja Sirius (Viasat) satelliiteista, eikä näissä satelliiteissa juurikaan ole ilmaisia kanavia.

Linkkejä

Lyngsat

King of Sat

Satelliitti Tietosanakirja enkuksi

SatcoDXsatelliittitaulukko


Linkkejä: IF - PlusTV - TV Shop